Ovatko itsestäänselvyydet arvottomia? – Osa 2.

Tässä blogisarjassa käsittelen itsestäänselvyyksiä ja niiden eri muotoja työelämässä. Lähtökohtaisesti pidän itsestäänselvyyksiä organisaation (ja yksilön) tuloksellisuuden kannalta yhtenä olennaisimmista huomion kiinnittämisen kohteista.

Aloitetaan jälleen tarinalla. Pekka saapuu töihin kiireisen ja hektisen aamun jälkeen. Lapset eivät suostuneet pukemaan vaatteita ja puurokin löysi täysin uusia korkeuksia seinistä. Ehkä jopa katosta. Päiväkotiin ei kumpikaan lapsista tänä kyseisenä aamuna halunnut mennä yhtään – itkua ja porua. Matkalla töihin ruuhka turhautti ja takki oli jäänyt auton oven väliin – öljytahraa tuskin saa kovinkaan helposti irrotettua. Pekka avaa tietokoneensa ja tarkistaa heti sähköpostit. Pekan viettäessä aikaansa sähköpostilaatikon ihmeellisessä maailmassa tuo Maija hänelle lupaamansa raportin. Pekka heilauttaa vastineeksi päätänsä turhautumisen ja välinpitämättömyyden välimaastosta. Maijan aamu ei ole ollut yhtään helpompi ja Pekan asenne tuntuu hänestä ärsyttävältä – miksei Pekka voinut edes yrittää olla kohtelias? Maijan kokemuksena on ollut jo pidempään se, ettei Pekka huomioi häntä juuri ollenkaan. Maija ottaa asian puheeksi kollegansa Ritvan kanssa ja Ritva kokee samansuuntaisesti. Tästä on seurannut se, että Maija ja Ritva eivät enää jaksa kiinnittää myöskään Pekan tuotoksiin hirveästi huomiota – saahan hänkin tekemästään työstä palkkaa ja eipä häntäkään tunnu sen kummemmin kiinnostavan. Pekkaa taasen ihmetyttää, miksi tunnelma myös töissä on alkanut olemaan hieman viileämpi. Miten ihmeessä hänen todellisuuteensa on päässyt hiipimään kokemus siitä, että häntä pidetään itsestäänselvyytenä?

Kuten edellisessä blogissani avasin, itsestäänselvyys on asia, johon emme enää määritelmällisesti osaa kiinnittää huomiota. Näin itsestäänselvyydet –laariin päässeillä tai joutuneilla asioilla ei ole enää meidän todellisuuteemme kovinkaan suurta vaikutusta. Omasta mielestämme. Tulemme sokeiksi ympäristöllemme ja sen vaikutuksille. Totumme esimerkiksi ympäristössämme vallitsevaan kaaokseen ja näin emme osaa enää huomioida tämän tuomaa negatiivista vaikutusta kykyymme kiinnittää huomiota. Haasteena organisaatiossa toimimisen kannalta itsestäänselvissä asioissa on se, että kun huomiomme ei enää kiinnity joihinkin asioihin, emme todennäköisesti osaa niitä asioita arvostaa tai kehittää. Itsestäänselvyydet ajavat myös vahvasti kohti olettamista. Olettamista voidaan pitää ensimmäisenä askeleena kohti virhettä, kun puhutaan organisoitumisesta.

Olettamista voidaan pitää ensimmäisenä askeleena kohti virhettä, kun puhutaan organisoitumisesta. Yksi itsestäänselvyydet –laarin vakiovieras onkin aikaisemmin kuvaamani tilanne, jossa kollegoja ja heidän tekemisiään ryhdytään pitämään itsestäänselvinä. Emme enää näe arvoa toisen huomioimisella. ”Kyllähän hän tietää että arvostan hänen panostaan yhteisen hyvämme eteen” on ajatus, jossa olettamus on voimiensa tunnossa. Organisaation tuloksesta todella merkittävä osa riippuu siitä, miten hyvin vuorovaikutussuhteet toimivat. Jos organisaatiossa vuorovaikutus lopetettaisiin, loppuisi organisaation toiminta kuin seinään. Organisaation tulos siis muodostuu yhteisön jäsenten päivittäisistä pienistä hyvistä teoista toisilleen. Jos nämä asiat päätyvät itsestäänselvyydet –laariin (mikä on hyvin todennäköistä), emme niitä enää osaa huomioida. Jokainen tietää miten ihmissuhteelle, jossa sinua pidetään itsestäänselvänä, käy pitkässä juoksussa. Huomion saaminen omasta työstään ja etenemisen kokemus näennäisen loputtomassa työssä tuottavat kuitenkin lähes poikkeuksetta ihmisissä mielihyvähormonien vapautumista aivoissa. Yksi näistä hormoneista on oksitosiini, joka on tutkitusti keskiössä luottamuksen ja näin vuorovaikutussuhteiden vahvistumisen kannalta. Yksi olennaisimmista pohdinnan paikoista organisaatioissa siis ovat keinot ja käytänteet joilla nostamme näitä pieniä hyviä asioita ylös itsestäänselvyys –laarista. Mitä teillä tehdään tämän haasteen kohtaamiseksi?

Itsestäänselvyydet –laarin tonkimista jatketaan jälleen sarjan seuraavassa osassa.

f ln