Loppuunpalaminen vei Eerik Kuuselan, 25, syvälle – ”Mahdollisuuksiin liittyy pelko siitä, että valitsee väärin”

Työelämän kovenevien paineiden vaikutukset ovat alkaneet näkyä toden teolla, kun työuupumus ja loppuunpalaminen ovat yhä useamman arkipäivää. Mielenterveysongelmat ohittivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sairauspäivärahan yleisempinä syynä ensimmäistä kertaa vuonna 2018, eikä käännettä parempaan ole näkyvissä.

Varsinkin nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Eikä ihmekään, kun samaan aikaan pitäisi olla joustava monilahjakkuus, sopeutuvainen, liikkuvainen, monipuolinen, ketterä, ennakkoluuloton, myönteinen, sosiaalinen, rohkea, rento, päättäväinen, määrätietoinen ja niin edelleen, kuten Anders Petersen Aalborgin yliopistosta luetteli pohjoismaisessa nuorisotutkimuskonferenssissa Aarhusissa viime syksynä.

”Työsuhteet ovat nykyisin lyhyitä ja niihin vaaditaan kokemusta. Se helpottaa, jos tietää jo nuorena mihin tarttua ja mistä tehdä itselleen ammatin. Näen sen kuitenkin yleisenä, että nuoret eivät tiedä vielä, mitä elämältään haluavat”, sanoo Eerik Kuusela, 25, joka opiskelee kuudetta vuotta viestintää Vaasan yliopistossa ja työskentelee samalla vakuutuskäsittelijänä LähiTapiola Pirkanmaalla.

”Mahdollisuuksia toki on paljon, mutta niihin liittyy pelkoa siitä, että valitsee väärin. Opiskelee vaikka jotain, mikä ei olekaan oma juttu ja hukkaan menee useita vuosia.”

Kun Eerik itse paloi loppuun, opinnot ja työt jäivät tauolle pitkäksi aikaa.

”Olen harrastanut urheilua aktiivisesti koko ikäni. Jalkapallourani päättyi kuitenkin polvivammaan 16-vuotiaana b-juniorina. Sen jälkeen innostuin kestävyysurheilusta. Juoksin maratonin ja kaksi puolimaratonia, mutta sitten loppuunpalamisoireet alkoivat”, Eerik kertoo.

Samalla kun taisteli oireiden kanssa, hän alkoi kirjoittaa. Vaikka toimintakyky oli matala ja tulevaisuus pelotti, Eerik haaveili tarinankertojan urasta ja kirjoittaminen tuli nopeasti täyttämään opintojen jättämää isoa tyhjiötä. Kun aikaa kului, toipuminenkin alkoi.

”Yksi lukuvuosi yliopistossa jäi kokonaan välistä. Palasin takaisin opintoihin syksyllä 2017 ja työelämään keväällä 2019.”

Myös romaani kulki mukana koko kolmen vuoden ajan. Eerikin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva Himmeämpien valojen kentät ilmestyi maaliskuun alussa.

Löydät kirjan verkkokaupastamme.

Loppuunpalaminen johtui kovista paineista ja tulevaisuuden epävarmuudesta

Kirjassa päähenkilö Ilari joutuu jättämään lupaavan jalkapalloilijanuransa kesken juuri ennen tärkeitä pelejä voimakkaiden fyysisten oireiden takia. Hiljattain lukion päättänyt nuori mies tuntee ajelehtivansa päämäärättömästi elämässä, jonka suunnasta ei ole tietoa. Siksi hän on asettanut itselleen suuret paineet fyysisen kunnon ja jalkapallossa suoriutumisen suhteen.

Myös Eerikin oman loppuunpalamisen taustalla olivat huolet omasta tulevaisuudesta.

”Silloin en sitä ymmärtänyt, mutta olin voinut pahoin jo ennen fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä. Tuntui, että kaikki muut ympärilläni tiesivät jo, mitä haluavat ja minä en”, Eerik sanoo.

Hän alkoi purkaa pahaa oloa rankkaan harjoitteluun ja suorittamiseen. Ennen sairastumistaan hän teki todella paljon töitä opintojensa eteen ja treenasi kovaa. Se oli hänelle vaihtoehto, johon panostaa täysillä, kun muillakin tuntui olevan jokin selkeä menosuunta.

Aivojen uupumus on työpaikoilla uusi asia

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet sekä opiskelijoilla että työelämässä olevilla, ainakin kun katsotaan sairauslomatilastoja. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton mukaan yli kolmasosa opiskelijoista kokee psyykkisiä oireita vähintään viikoittain ja yhä useampi kokee työtaakkansa liialliseksi. He myös murehtivat opinnoista ja tulevaisuuden työmahdollisuuksista.

Viimeisten kolmen vuoden aikana psyykkisistä sairauksista johtuvat sairauslomat ovat lisääntyneet yli viisikymmentä prosenttia. Erityisesti ne ovat lisääntyneet nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla, mutta myös nuorilla miehillä poissaolojen kasvu on ollut hurjaa.

Mielenterveyden häiriöt maksavat SYL:n mukaan Suomelle noin kuusi miljardia euroa vuodessa. Se tarkoittaa 3500 euroa vuodessa yhtä palkansaajaa kohden.

Ongelmien syyt ovat moninaiset, mutta Helsingin Sanomien haastatteleman Suomen Mielenterveys ry:n kehitysjohtajan Kristian Wahlbeckin mukaan kaksi nousee ylitse muiden: työyhteisön toimivuus ja johtamiskulttuuri.

”Jos työyhteisössä on hyvä vuorovaikutus, mielenterveyssyistä johtuvia sairauspoissaoloja on vähemmän. Hierarkkisessa, komentelevassa työyhteisössä poissaoloja on enemmän”, hän sanoo Helsingin Sanomille.

”Aivojen uupumus on työpaikoilla yhä melko uusi asia. Työnantajat saavat rangaistuksia, jos vaikkapa suojavarusteet, turvakengät tai valjaat ovat unohtuneet. Aivojen suojelua ei ole mietitty vielä niin pitkälle, mutta siihen suuntaan ollaan varmasti menossa.”

Loppuunpalaminen toi uskon selviytymisestä

Mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat hyvin arka aihe, joista moni ei mielellään puhu. On helpompaa laittaa poissaolot esimerkiksi flunssan piikkiin.

Eerik haluaa kuitenkin kertoa kokemuksistaan avoimesti. Vaikka pohja oli syvä, hän on toipunut hyvin ja haluaa välittää muillekin uskoa siihen, että asiat järjestyvät.

”Vaikka elämästä katosi paljon, kun rakas urheilu jäi pitkäksi aikaa kokonaan, paljon jäi jäljellekin. Oli haave kirjan kirjoittamisesta sekä tärkeät ihmiset, perhe ja ystävät. Kirja tuki toipumistani, vaikka olikin työläs. Sitä tehdessä aisti, että asiat tulevat järjestymään”, hän kertoo.

”Olen oppinut hyväksymään tiettyjä asioita. Kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Näen kokemukseni mahdollisuuksina, vaikka välillä tuntuukin, että olen joitain vuosia opiskelukavereitani jäljessä.”

Eerik arvelee työllistymisensä olevan tulevaisuudessa haasteellista, mutta ajatus ei lannista. Osallistumismahdollisuuksia on monia muitakin kuin opiskelu tai työnteko. Kirjan kirjoittamisen lisäksi hän on esimerkiksi perustanut jalkapalloaiheisen blogin.

”Pitää uskaltaa kokeilla uutta ja nähdä asiat mahdollisuuksina. Totaalinen pysähtyminenkään ei ole hyvä, vaan pitäisi koittaa mennä aina edes vähän eteenpäin”, hän sanoo.

”Vaikka tekisi hetken jotain, mikä ei olekaan oma juttu, se tuo silti aina jotain hyvää ja siitä oppii asioita, joista on tulevaisuudessa hyötyä.”

Eerik myöntää pelkäävänsä, että loppuunpalaminen toistuu.

”Toipumistarinani ja syvällä käymiseni luovat kuitenkin uskoa siihen, että ihminen voi selvitä oikeasti todella isoista vastoinkäymisistä”, Eerik sanoo.

”Työelämässä tuijotetaan tuloksia ja numeroita sekä mitataan suoriutumista. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että se ei ole kaikki, vaan elämässä on paljon muutakin. Täytyy löytää myös ne hyvät jutut, kuten läheiset ja perhe ja muistaa pitää hauskaa. Pienet asiat luovat elämässä iloa ja ovat tärkeitä, eikä kaikki ole suorittamista.”

Lue seuraavaksi:

Ajattelu ei lopu neljältä, joten asiantuntijoiden kellokortit joutavat roskikseen

Aika ei hallitse sinua – tee kiireilytesti ennen kuin kiire syö aivosi

Jokaisella on oma johtamisideologia – esimies, tiedätkö missä menevät sinun kuplasi rajat?

f ln